Kyllä kelpaa leikkiä

Naapuri toi Onnille lastenlapsiensa vanhoja Dubloja, kaksi muovikassillista!

Ja johan kelpas!

Onni leikkii tyytyväisenä. Mitä tapahtuu aika harvoin. On jo pitkän tovin jaksanut pusseja penkoa ja ihmetellä. On autoa ja eläintä, palikkaa ja talon osia.

Mahtava määrä! Ja ihan ilmaiseksi :)

Loman loppu

Syksyn tuntua aamulla ilmassa.

Ja tuoksua.

Ihanan raikas kirpeys.

Terapiaa. Oltiin pojan kanssa aamusta 8 leikkimässä ja jumppaamassa. Ehkäpä pojan pää joskus oikenee. Tai sit ei.

Huomenna olisi pojan korvalääkäri. Aamusta aikaisn sekin.
Ja torstaina äidin hammaslääkäri.

Arvaat varmaan, aamulla aikaisin sekin.

Onni

on meidän poika.

Eilen ompelukerhon jälkeen kävimme vielä pikavisiitillä Ikeassa uusien lelujen toivossa.

Ja olihan niitä!

Nyt on kummitytölle joulu- ja synttärilahja valmiina. Ja omalle pojalle eläimiä, maatilaa en vielä saanut.

Meinasi iskeä hulluus, niin paljon uusia kivoja tavaroita lasten leikkeihin. pehmoleluille kantokoppa, tarvikkeita, ruokaa ja toinen toistaan ihanempia vaatteita.

On vaan kymmenen vuotta jäljessä. Tyttö aikoinaan pehmokoirahullu, olisi olleet täydelliset.

Kohtaaminen

Poika tökkäs etusormella lammasta melkein silmään

Kirpparia ja ompelua

Ensin kirpparia tiedossa, sitten siskolle ompelukerhoon.

Ompelukerho on meidän siskojen juttu. Me neulotaan, virkataan, tai vain kahvitellaan. Kuka mitäkin.

Mulla olisi paljon pääteltävää. Ehkä siihen keskityn tänään.

Ompelukerho on ollut tauolla jonkin aikaa. Nyt herätellään sitä uudelleen.

Mun kurpitsa on villiitynyt. Toivottavasti tulisi satoa myös.

Mitä ihanuuksia

En kestä.

Tahdon kaikki.

Edes punaiset muumisakset. Niillä olisi kiva leikata kankaita.

Muumi-ihanuuksia, klik!

Ja nämä! Sisko soitti tohkeissaan, eikä suotta!
Voihan pienet pojatkin leikkiä näillä herkuilla, voihan?





Ja lisää löytyy Ikean sivuilta.

Tiedän jo mitä toivoa pukilta itselle ja pojalle.

Yökyläläisiä

Katselen heidän touhuja. Isoja.

Pikkumies vielä nukkuu päiväunta. Äidillä hetki omaa aikaa.

Kahvia ja sähköpostit.
Ihanien blogien lukemista. Haaveilua.

Kotitöitä.

Mutta, huomenna!
Äidin oma irtiotto arjesta.

kuin salama kirkkaalta taivaalta

Niin nopeasti pääsi ukkonen toissailtana yllättämään!

Hetkeä aiemmin aurinko paistoi, sitten alkoi tuulla. Tuuli oli valtava. En muista tuollaista puuskaa nähneeni, en kyllä sellaista salamointiakaan. Sade oli kova, mutta kesti hetken. Paljon ei jyrissyt.

Yhtä nopeasti kuin tuli, se väistyi.

En ole pelännyt ennen ukkosta. Nyt pelkäsin. Ollaan aika avuttomia mahtavien luonnonvoimien edessä. Niitä on ollut paljon, äärimmäisyyksiin menty. On tulvia, tulivuoren purkauksia, sateita, helteitä. Miksi? Väkisinkin miettii että onko tämä normaalia, vaiko lopun alkua?

Pikku miestä naurattaa.

Bööö!

Minä olen kotiäiti. Rakastan joulua, varsinkin sen odotusta, sekä muumeja. Kolmekymmentäkolme vuotta. Naimisissa. Meillä on kauan odotettu poika, vuosi ja kohta kolme kuukautta. Erityinen, raskas rakas lapsi. Sekä tyttö, ensi kuussa 11, rakas tuokin.

Elämämme on tavallista. Asumme rivitalossa kaupungissa. Oma pieni piha. Teen ja haaveilen, tai ainakin haluaisin tehdä, paljon käsitöitä. Neuloa, virkata ja ommella. Tällä hetkellä tuo pieni erityinen mies vaatii omansa. Minä höösään, touhuan ja hukkaan kaiken.

Mieheni on tarkka. Rauhallinen ja hiljainen. Siis vastakohta minulle. Täydennämme toisiamme.

Meistä riittää kerrottavaa.