Järjestystä elämään?

Luin eilen Ikean Family-kuvastoa ja aika osuvat kuvatekstit tän hetkiseen tunnetilaani.

Taistelen epätoivoisesti kaaosta vastaan.

Tavarat alkaa olla läpikäyty, Onnin soppi lähes valmiina. Tavaroita voisi alkaa laittamaan paikoilleen.

Mutta miten jatkaa ettei samanlaista tavara paljoutta ja kaaosta synny?

Kaikelle paikkansa?

Minä kuulun niihin onnettomiin, siskoni lisäks, joilla on aina kaikki hukassa.

Kukkaro, puhelin ja avaimet, sekä verkkopankin tunnuskortti.

Ne varsinkin.

En usko kohdallani tuohon että etsimme neljä vuotta elämästä kadonneita tavaroita.

Etsin koko ajan.

Sen taidon haluaisin oppia, että laitan tavarat paikoilleen kun en enää tarvitse. Valitettavasti olen tainnut tyttärelle jo opettaa tämän taidon, että tavarat jää melkein siihen paikkaan kun ei enää tarvita.

Meillä alkaa järjestyksen pitäminen. Kaikessa.

Tai ainakin hyvä yritys.

Kaksi kuukautta jouluun!

Lattiaa vaille valmista

ja listoja.

Tänään kävi Onskan kummit tapetoimassa.


Ja kyllä mä olenkin ihaillut seinää, niin hieno tuli!

Ehkäpä ensi viikolla lattia valmiiksi, listat ja pieni sähkötyö, sitten onkin valmista.

Ja mulla jatkuu urakka, että saan kodin taas asuttavaan kuntoon..

Mutta, kun on kaikki valmista, alkaa todenteolla joulun odotus. Istun alas, nautin mukin glögiä ja huokaisen syvään.

Sitten voikin alkaa höyrytä joulua ja avustustöitä.

Kolmiosta neliö

Meillä tehdään remonttia, sen kyllä huomaa.

Sotku muualla kertoo sen. Ollaan tyhjennetty vaatehuone kaikesta tavarasta ja sitä on kyllä kertynyt kiitettävästi.

Onni saa oman "huoneen" meidän viiden neliön vaatehuoneesta.
Pieni ja soma tulee. Tila nukkumiseen.

Ei kai auta kuin jatkaa tavaroiden läpikäymistä. Sen on kyllä kivaa puuhaa. Ei muista mitä kaikkea löytyy.

Missä menee raja?

Viime päivinä tullut useaankin otteseen mietittyä tätä tavaran määrää.

Sitä on paljon, paljon turhaakin.

Mutta, jos on jo kauan kerännyt jotain, ei sitä voi heittää poiskaan. Kuten nämä Ikean kuvastot ja pikkulehtiset...


Toinen mistä en luovu, on muumimukit. Vaikkakin niitä tulee uusia kuin sieniä sateella. Vaan pakkohan ne uudetkin on saada. Vielä kun keksisi järkevän paikan näille.


Mietin vain mitähän sitä ehtii elämänsä aikana vielä hamstrailla. Meillä kun on "sukuvika" tämä tavaran hamstraaminen. Voi, näkisittepä meidän mummin kodin!

Kerään myös peltisiä muumirasioita ja joululehtiä.

Ehkäpä noita lehtiä voisi karsia? Leikata niistä ihanimmat asiat leikekirjaan. Sen taidan tehdä. Tuota ihanien asioiden leikkaamista mumminikin teki ;)

Lahjapaperia

Kävin eilen Meeri-mummilla bussilla ja junalla.
Bussissa katsoin kun joku luki Metro-lehteä, että onpas ihanat kannet! (Etu- ja takakannet yhtenäistä kuvioarkkia)

Noihin voisi pakata joululahjoja!

Siispä juna-asemalta nappasin nipun lahjapaperia.

Tää on ihana kuvio, tämä Sanna-Annukan Mariannepussi.

Mitkä värit!

Ikkuna on kuin kaunis taulu.


Ja minä höyryän. Mikähän vaihe menossa?

Puutun asioihin, viime aikoina liiankin usein, asioihin jotka eivät oikeastaan edes kuulu minulle.

Järjestelen ja järkeistän. Nyt olen jo saanut aluille Onnin pikkuruisen huoneen muutoksen. Ehkäpä perjantaina haetaan komerot ja pääsen tyhjentämään sitä huonetta.

Aikaa ei vain tunnu löytyvän, niin paljon kuin haluja touhuamiseen.
Tuo pikkuinen kun tulee perässä ja levittää toisesta päästä.

Mutta pikku hiljaa valmista tulee.

Pariisi odottaa

Meitä ensi kuussa!

En anna tyhmien puheiden ja uutisten pilata matkan odotuksia.

Odotan ihanaa jokavuotista sisarusmatkaa hyvässä seurassa. Tällä kertaa meillä lähtee tyttö mukaan. Pikkuinen jää mummin kanssa kotiin.

Onkohan Pariisi jo jouluasussa marraskuun lopulla?

Patahanskoja

"Äiti, mä en halua näitä. Nää näyttää patahanskoilta, anteeks vaan"

Se niistä sitten, mun ensimmäisistä koskaan loppuun asti tehneistä lapasista.

Kahdella puikolla, helposti ja nopeasti.

Piti tehdä joululahjoiksi. Pitää vissiin miettiä toisenkin kerran....

Maistellaan

Olen liitynyt Hopottajiin. Ja ollut muutamassa kivassa kampanjassa mukana.

Tällä kertaa maistelemme ja hopotamme Semperin Småfolk välipalatuotteita. Hyvin näyttää nuoremmalle maistuvan. Kohta saa isompi koululainen välipalaksi maistella :)

Kerron sitten myöhemmin miltä maistuu ;)

Oletko sinä tutustunut näihin Semperin tuotteisiin?

Tai haluaisitko liittyä Hopottajiin josta pääsee mukaan erilaisiin testiryhmiin testaamaan tuotteita?

Klikkaa linkkiä ja rekisteröidy mukaan!

Syksy

on saapunut yllättäen. Viikko sitten tuntui lehdet olevan puissa vihreinä.

Nyt maassa keltaisina.

Ilmassa tuoksuu syksy. Ja haikeus. Ja joulun odotus.

Haikeutta siitä, että kotiäitiys tekee loppuaan. Tämä kaikki on mennyt liian nopeasti. En tiedä ehdinkö mukaan ollenkaan? Ehdinkö nauttia tarpeeksi? Tätä en tule kokemaan enää koskaan.

Niin, ja se joulukin tulee. Joka vuosi yhtä nopeasti. Ensi kuussa soi jo joululauluja kaupoissa ja joulutavaroita rupeaa kauppoihin tulemaan, joka vuosi aikaisemmin.

Lahjojen miettimistä, tekemistä ja ihastelua. Haistelua ja maistelua, sitä se joulu on. Pientä jännitystä mukana. Itse kullakin ;)

Kyllä kelpaa leikkiä

Naapuri toi Onnille lastenlapsiensa vanhoja Dubloja, kaksi muovikassillista!

Ja johan kelpas!

Onni leikkii tyytyväisenä. Mitä tapahtuu aika harvoin. On jo pitkän tovin jaksanut pusseja penkoa ja ihmetellä. On autoa ja eläintä, palikkaa ja talon osia.

Mahtava määrä! Ja ihan ilmaiseksi :)

Loman loppu

Syksyn tuntua aamulla ilmassa.

Ja tuoksua.

Ihanan raikas kirpeys.

Terapiaa. Oltiin pojan kanssa aamusta 8 leikkimässä ja jumppaamassa. Ehkäpä pojan pää joskus oikenee. Tai sit ei.

Huomenna olisi pojan korvalääkäri. Aamusta aikaisn sekin.
Ja torstaina äidin hammaslääkäri.

Arvaat varmaan, aamulla aikaisin sekin.

Onni

on meidän poika.

Eilen ompelukerhon jälkeen kävimme vielä pikavisiitillä Ikeassa uusien lelujen toivossa.

Ja olihan niitä!

Nyt on kummitytölle joulu- ja synttärilahja valmiina. Ja omalle pojalle eläimiä, maatilaa en vielä saanut.

Meinasi iskeä hulluus, niin paljon uusia kivoja tavaroita lasten leikkeihin. pehmoleluille kantokoppa, tarvikkeita, ruokaa ja toinen toistaan ihanempia vaatteita.

On vaan kymmenen vuotta jäljessä. Tyttö aikoinaan pehmokoirahullu, olisi olleet täydelliset.

Kohtaaminen

Poika tökkäs etusormella lammasta melkein silmään

Kirpparia ja ompelua

Ensin kirpparia tiedossa, sitten siskolle ompelukerhoon.

Ompelukerho on meidän siskojen juttu. Me neulotaan, virkataan, tai vain kahvitellaan. Kuka mitäkin.

Mulla olisi paljon pääteltävää. Ehkä siihen keskityn tänään.

Ompelukerho on ollut tauolla jonkin aikaa. Nyt herätellään sitä uudelleen.

Mun kurpitsa on villiitynyt. Toivottavasti tulisi satoa myös.

Mitä ihanuuksia

En kestä.

Tahdon kaikki.

Edes punaiset muumisakset. Niillä olisi kiva leikata kankaita.

Muumi-ihanuuksia, klik!

Ja nämä! Sisko soitti tohkeissaan, eikä suotta!
Voihan pienet pojatkin leikkiä näillä herkuilla, voihan?





Ja lisää löytyy Ikean sivuilta.

Tiedän jo mitä toivoa pukilta itselle ja pojalle.

Yökyläläisiä

Katselen heidän touhuja. Isoja.

Pikkumies vielä nukkuu päiväunta. Äidillä hetki omaa aikaa.

Kahvia ja sähköpostit.
Ihanien blogien lukemista. Haaveilua.

Kotitöitä.

Mutta, huomenna!
Äidin oma irtiotto arjesta.

kuin salama kirkkaalta taivaalta

Niin nopeasti pääsi ukkonen toissailtana yllättämään!

Hetkeä aiemmin aurinko paistoi, sitten alkoi tuulla. Tuuli oli valtava. En muista tuollaista puuskaa nähneeni, en kyllä sellaista salamointiakaan. Sade oli kova, mutta kesti hetken. Paljon ei jyrissyt.

Yhtä nopeasti kuin tuli, se väistyi.

En ole pelännyt ennen ukkosta. Nyt pelkäsin. Ollaan aika avuttomia mahtavien luonnonvoimien edessä. Niitä on ollut paljon, äärimmäisyyksiin menty. On tulvia, tulivuoren purkauksia, sateita, helteitä. Miksi? Väkisinkin miettii että onko tämä normaalia, vaiko lopun alkua?

Pikku miestä naurattaa.

Bööö!

Minä olen kotiäiti. Rakastan joulua, varsinkin sen odotusta, sekä muumeja. Kolmekymmentäkolme vuotta. Naimisissa. Meillä on kauan odotettu poika, vuosi ja kohta kolme kuukautta. Erityinen, raskas rakas lapsi. Sekä tyttö, ensi kuussa 11, rakas tuokin.

Elämämme on tavallista. Asumme rivitalossa kaupungissa. Oma pieni piha. Teen ja haaveilen, tai ainakin haluaisin tehdä, paljon käsitöitä. Neuloa, virkata ja ommella. Tällä hetkellä tuo pieni erityinen mies vaatii omansa. Minä höösään, touhuan ja hukkaan kaiken.

Mieheni on tarkka. Rauhallinen ja hiljainen. Siis vastakohta minulle. Täydennämme toisiamme.

Meistä riittää kerrottavaa.