Kesä!

Voi että tätä onkin odotettu!

Kevät meni oikeasti ihan sujauksessa. Elin kahden viikon jaksoissa koko kevään. Oli opiskelua lähiviikkoina ja etäviikot. Kyllä oli kova tahti!(ja stressi)

Nyt ensimmäinen lukukausi takana. Vielä tuntuu oikealta päätökseltä. Jatko-opinnot jo mielessä ;)

Olen aina pitänyt talvesta ja joulusta.

Viime vuosina kesä ruvennut kyllä tuntumaan kanssa aika kivalta, ja nyt ihan mahtavalta.

Pikkuruista pihaakin olen innostunut hiukan laittamaan. Mulla on mukana touhuissa pieni mies, joka tykkää tonkia lähes kaiken mitä sinne laitan. Joten muutamilla kukilla vielä mennään. Ruukkuihin ja laatikoihin olen istuttanut kukkia ja mansikoita. Mansikoista luvattiin oikein runsaita ja satoa antavia jo ensimmäisenä kesänä ;) Ja siis ihan laatikoissa kasvavina. Saapi nähdä. Muutama kukka kyllä on, mutta runsaudesta en tiedä.

Nivea 100 vuotta

Kuten aiemminkin olen kertonut, olen mukana erilaisissa suosittelijapalveluissa. Ihan sen vuoksi että saan itselle kokeiltavaksi kaikenlaista tavaraa ja palvelua. Ja näistä kokemuksista kerron sitten tutuille.

Kivaa ja vaihtelua arkeen ;)

Nyt on siis Buzzadorilla menossa Nivea 100v. juhlan kunniaksi kampanja.

Siinä kerrotaan omasta Niveakokemuksista ja liitetään kuvan kera kuvamosaiikkiin.

Täällä on tästä Niveasta enempi.

Tälläistä tänään!

Nyt jatkan opiskelun kimppuun, muutama tehtävä puristettava kasaan vielä ennen kesälomaa. Huh, onhan ollut urakka.

Jatkan kuulumisia kun olen saanut pakolliset tehtävät pois alta.

Ihanaa kesää kaikille!

Viikko lomaan

Hengissä ollaan.

Kevät on mennyt siivillä- Ihan huimaa vauhtia. Hups ja puoli vuotta meni.

Opiskelut sujuvat hyvin, arki jatkunut samaan rataan.

Lapset kasvaneet ja Onnin kanssa ollaan jatkettu tutkimuksia ja sairastelua.

Viikon päästä olen ansaitulla kesälomalla lasten kanssa. Aikaa jää sitten tähän bloggailuunkin ;)

Punatulkku

Tämä villapaita laitettiin postin kautta siskonpoikaa lämmittämään.


Pikkuinen villatakki veljen tytölle


Meidän "Harjakainen", ainakin jos hiuksiin on katsomista.
href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz6UgBQJjuUYtAPhLAhyphenhyphenGqAU7BjCOnpKPm0BhzGSr3GwLLZZWOGU8ysBATMQGEIOU_YcMef4TfEfkfy7MS-QrnzBUf962fEYQRKE0kK4P2OLwdk0kfo3ODbSgwNdGC031EM4VxKavfBrg/s1600/_0021860.JPG">

Puikoissa

Olen oppinut neulomaan.

Ja nyt neulotaankin. Kolmas villapaita tuloillaan.
kaksi ensimmäistä pojalle, toinen taskullinen.

Tämä leppoisaa puuhaa joka rentouttaa mielen kaikista arkisista asioista ja opiskelun tuomasta stressistä. Mitä nyt kipeistä niskoista!

Aurinko paistaa paljastaen kaikki pölyt. Mutta sekään ei haittaa, kesä tulee!

Huominen tuo muutoksen

meidän perheen arkeen.

Rauhaisat ja kiireettömät aamut ovat minun ja pojan osalta osittain ohi. Aloitan opiskelut! Muutama viikko kuukaudesta opiskellaan lähiopetuksena, ja loput etänä.

Tämä muutos tuo kaivatun oman hetken itselleni. Ja saan kuitenkin osittain olla vielä kotona. Joten ei kai tämä voisi paremmin ollakaan?




Kesä! Mikset voi jo tulla?

Järjestystä elämään?

Luin eilen Ikean Family-kuvastoa ja aika osuvat kuvatekstit tän hetkiseen tunnetilaani.

Taistelen epätoivoisesti kaaosta vastaan.

Tavarat alkaa olla läpikäyty, Onnin soppi lähes valmiina. Tavaroita voisi alkaa laittamaan paikoilleen.

Mutta miten jatkaa ettei samanlaista tavara paljoutta ja kaaosta synny?

Kaikelle paikkansa?

Minä kuulun niihin onnettomiin, siskoni lisäks, joilla on aina kaikki hukassa.

Kukkaro, puhelin ja avaimet, sekä verkkopankin tunnuskortti.

Ne varsinkin.

En usko kohdallani tuohon että etsimme neljä vuotta elämästä kadonneita tavaroita.

Etsin koko ajan.

Sen taidon haluaisin oppia, että laitan tavarat paikoilleen kun en enää tarvitse. Valitettavasti olen tainnut tyttärelle jo opettaa tämän taidon, että tavarat jää melkein siihen paikkaan kun ei enää tarvita.

Meillä alkaa järjestyksen pitäminen. Kaikessa.

Tai ainakin hyvä yritys.

Kaksi kuukautta jouluun!