Ikkuna on kuin kaunis taulu.
Ja minä höyryän. Mikähän vaihe menossa?
Puutun asioihin, viime aikoina liiankin usein, asioihin jotka eivät oikeastaan edes kuulu minulle.
Järjestelen ja järkeistän. Nyt olen jo saanut aluille Onnin pikkuruisen huoneen muutoksen. Ehkäpä perjantaina haetaan komerot ja pääsen tyhjentämään sitä huonetta.
Aikaa ei vain tunnu löytyvän, niin paljon kuin haluja touhuamiseen.
Tuo pikkuinen kun tulee perässä ja levittää toisesta päästä.
Mutta pikku hiljaa valmista tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti